Olin viisivuotias, kun lähdimme kaverini kanssa JNV:n jumppaan silloiseen Hongikon kouluun Rajakadulle. En tiedä kumpi jännitti enemmän, meno koululle kahdestaan vai se, että minulla oli kädessä viiden markan seteli lukukausimaksuun. Vieno Koskinen otti setelin vastaan, merkkasi maksun ruutuvihkoon ja sitten jumpattiin!
Tuon jälkeen JNV on kulkenut elämässäni enemmän tai vähemmän. Rinnalle tuli uusia lajeja mutta varsinainen kipinä syttyi aerobicin rantautumisen myötä. Saleilla tuli tuolloin hikoiltua useita tunteja viikossa.
90-luvun alussa sain Kirsti Partaselta puhelun. Hän kutsui minut mukaan hallitustoimintaan, ulkojäseneksi eli emännäksi. Vastasin miettimättä, että kyllä! Emäntänä toimiminen tarkoitti kahvin keittämistä, tapahtumien organisointia ja valtavan määrän tavaroiden roudaamista paikasta toiseen. Nautin tästä roolista suunnattomasti, sillä Kirstin kanssa oli todella mukavaa ja opettavaista työskennellä. Toimin tuolloin myös ohjaajana Kiintonainen elämäntaparyhmässä.
Tässä vaiheessa mukaan tulivat Gymnaestradan matkat. Olen ollut mukana kaksi kertaa Tanskassa ja Hollannissa. Muistot ovat koulun lattialla nukkumista lukuun ottamatta huikeita. Osallistuminen kenttänäytöksiin antoi aivan uudenlaisia kokemuksia. Muitakin matkoja on tullut JNV:n riveissä tehtyä. Ehkä mieleenpainuvimmat suuntautui Singaporeen ja Australiaan.
Emännöintivaiheen jälkeen siirryin varsinaiseksi hallituksen jäseneksi, varapuheenjohtajaksi sekä noin vuodeksi yhdistyksen puheenjohtajaksi. Työtä oli tuolloin paljon mutta samalla sain mielettömät opit myöhempään työelämääni: markkinointia, asiakaspalvelua, talouden hoitoa sekä ennen kaikkea toimimista hyvin erilaisten ihmisten ja organisaatioiden kanssa. Yksittäinen opettavaisin tehtävä oli mukana olo lähes kahdessakymmenessä Naisten Askeleessa, jota järjestettiin yhdessä Jyväskylän Ladun kanssa. Olin muutamana vuonna koko projektin vastuuhenkilönä.
Olen nähnyt pitkältä ajalta JNV:n kasvua ja kehitystä. Toiminta on muuttunut ammattimaisemmaksi oman toimiston ja palkatun henkilökunnan myötä. Työn laadusta kertovat saadut laatusertifikaatit sekä tunnustukset. Erityisen iloinen olen vahvasta talkoohengestä, mikä mahdollistaa isojen massatapahtumien ja kilpailuiden järjestämisen. Toivon, ettei tämä perinne katoa koskaan. Minut nimettiin vuonna 2006 seuran kunniajäseneksi. Arvostan tätä todella paljon. Voin oikeastaan sanoa, että JNV on osa minua. Seuratoiminta ja erilaiset tapahtumat ovat tuoneet paljon kokemuksia mutta ennen kaikkea ystäviä. Matkan varrella moni toimija on tehnyt vaikutuksen osaamisellaan ja antautumisellaan seuratoimintaan. Nuorekas satavuotias on voimissaan ja valmiina uudistuksiin. ONNEA JNV 100!
