Luullakseni tulin toimintaan mukaan 50-luvun loppupuolella. Siitä on siis niin kauan, etten tarkalleen muista. Olin aloittanut voimisteluharrastuksen jo koulutyttönä Keuruulla.
Olin mukana valiovoimistelijoiden ryhmässä. Aloitettuani lapsiryhmän vetäjänä Tyyne Ruusala innosti minua menemään myös ohjaajakoulutukseen. Lasten kanssa voimisteleminen oli hauskaa ja vaativaakin työtä. Oma Marja-tyttäreni oli mukana ryhmässä useita vuosia. Marjan esimerkistä pikkuveli Petrikin halusi silloin tällöin innokkaasti mukaan harjoituksiin.
Naisvoimistelu oli hyvä harrastus kunnon ylläpitäjänä ja tärkeä sosiaalinen kontakti perheenäidille 60-luvulla. Omassa naisten ryhmässä jatkoin niin kauan, kunnes heikentynyt terveyteni pakotti lopettamaan rakkaan harrastukseni. Tyttöryhmän ohjauksesta jouduin luopumaan jo aiemmin työni vuoksi siirryttyäni K-SKS:n lääkärien sihteeriksi.
Esiintymiset olivat aina jännittäviä kohokohtia vuoden toiminnassa. Suurkisat puolestaan olivat valtava spektaakkeli Helsingissä. Junamatkat ja koulumajoitukset viihdyttiin hyvin yhdessä.
Nyt osallistun enää Killan juhliin voimieni mukaan. Toivottavasti näen vielä 100-vuotisjuhlagaalan.