Olen joskus miettinyt mistä olen saanut innoituksen voimisteluun. Muistan jo koulu- ja opiskeluaikoina olleeni mukana voimisteluryhmissä. Muistan mm. osallistuneeni Jyväskylässä tunnetun Elli Särkän jumppatunneille. Olen syntyisin urheilijaperheestä, isäni oli kilpahiihtäjä joskus 1930 luvulla. Ehkä sieltä on tullut kipinä kaikenlaiseen liikuntaan.
Muutimme nykyisen perheeni kanssa Lohikosken kaupunginosaan 1970. Silloin näin lehdessä JNV:n ilmoituksen Lohikosken koululla pidettävästä jumpasta. Olen siis liittynyt seuraan 1971 joten jumppavuosia tulee jo 45. Alkuaikojen voimisteluilloista on jäänyt mieleen kunniapuheenjohtaja Helvi Tursaksen tunnit, jotka käytiin tampuriinin tahdittamina. Helvi ei ollut vakituinen ohjaaja, mutta toimi aina joskus sijaisena. Lohikosken jälkeen olin jumppaamassa Puistokoululla ja silloisella keskuskansakoululla, jossa Vieno Koskinen oli ohjaajana. Vienon tunneilta on jäänyt mieleen elävä musiikki, jota Vieno soitti pianolla. Erityinen ilta musiikin suhteen oli se, kun soittajaksi tuli venäläinen pianistimies. Yhteistä kieltä Vienolla ja soittajalla ei ollut. Pianisti alkoi soittaa jotain kappaletta, johon Vieno sitten ex tempore keksi liikkeet. Vienon voimistelujen jälkeen olen ollut mukana monien eri ohjaajien tunneilla eri kouluilla, viimeisimpänä mukana Ikivireitten ja Leidien ryhmässä. Leidit on mukava kotoinen ryhmä, kaikki tuntevat toisensa. Leidien kanssa on tehty monia esiintymismatkoja ja pidetty yhteisiä illanviettoja.
Vuonna 1985 minut valittiin JNV.n hallitukseen, jossa toimin sihteerinä 12 vuoden ajan. Noilta ajoilta on jäänyt mieleen erilaiset rahankeräystempaukset, kuten pullojen keruu, lehtien jakaminen ja kirpputori.
Vuonna 1998 olen liittynyt Uskollisuuden Kiltaan, jossa aluksi toimin muotomenojen ohjaajana ja sen jälkeen muistiinmerkitsijänä, jota tehtävää hoitelen vieläkin. Aluksi en voinut osallistua Killan tapahtumiin useinkaan, koska ne pidettiin päiväsaikaan ja itse olin vielä työelämässä.
Gymnaestrada -tapahtumissa olen ollut mukana vain kaksi kertaa, 1991 Amsterdamissa ja 2015 Helsingissä. Amsterdamin tapahtumat ovat minulla kuin sumun peitossa, sillä vanhempani olivat kuolleet muutamaa viikkoa aikaisemmin ja mieliala sen mukainen. Amsterdamissa olimme mukana kenttäohjelmassa. Amsterdamissa olimme majoittuneet hieman kaupungin ulkopuolella olevaan päiväkotiin ja sieltä on jäänyt mieleen esitysasujen kuivaaminen. Edellisenä päivänä kenraaliharjoitusten aikaan puvut kastuivat sateessa ja ne paksut trikoiset puvut piti saada kuivaksi yön aikana. Päiväkodilla vedettiin naruja ristiin rastiin ja laitettiin puvut kuivumaan ja ne olivat kuin olivatkin aamulla kuivia
Gymnaestradassa Helsingissä 2015 olin mukana halliohjelmassa Under the Rainbow, myrskyosiossa.
Olen ollut mukana Syke 100 tapahtumassa, 1996 kenttäohjelmassa “Kätketyt hunnut” ja Sun Lahti -tapahtumassa 2014 Valkea Lintu kenttäohjelmassa.
Lohikosken jumpasta on jäänyt mieleen kuinka tyttäreni Jaana, alle kouluikäisenä, halusi lähteä mukaan koululle, istui jossain näyttämön reunalla ja katseli tunnin kulkua. Lieneekö sieltä saanut kipinän kun hakeutui JNV:lle aerobic-ohjaajaksi vuosina 1985–1993. Tyttäreni asuessa vielä kotona näin sen, kuinka paljon työtä sai tehdä yhden tunnin ohjelmaksi, ensin piti valita ja äänittää musiikki, jonka jälkeen piti keksiä musiikkiin sopivat liikkeet. Kuljin silloin hänen mukanaan eri kouluilla osallistuen aerobic-tunneille.
Mottona on: Niin kauan jumpataan kun jalka nousee.
