Tulin mukaan JNV:n toimintaan 1950-luvun alkupuolella. Koulussa ollessani pidin jo voimistelusta ja harrastin lisäksi tennistä äitini innoittamana. Sisareni Liisa oli myös jumpasta kiinnostunut. Jo silloin oli seurassa hyviä ohjaajia. He panivat ryhmämme esiintymään milloin Valtiontalolle, milloin Lounaispuiston lavalle. Muistan erityisesti seuran 40-vuotisjuhlat 1958 Valtiontalolla. Esitimme monta ohjelmaa. Ohjaajina olivat muistaakseni ainakin Lempi Niemi ja Heljä Fredrikson. Myös esiintymismatka Brysselin maailmannäyttelyyn 1958 jäi vahvana mieleeni.
Ja sitten ne Gymnaestradat! Olen ollut mukana kymmenen kertaa, kahdeksassa esiintyjänä ja viimeisessä (Helsinki) vapaaehtoisena toimitsijana. Näistä minulla on paljon mieluisia ja hauskoja muistoja!
Mitä JNV on merkinnyt minulle elämässäni? – Melkoisen määrän elämyksiä, onnistuneita sekä vähemmän onnistuneita esiintymisiä, elinikäisiä ystäviä, innostavia ohjaajia, U-Killan toimintaa, naurun kikatusta!
Amsterdamissa Vieno tuli luokseni ja sanoi, että kyllä sinun tulee Punaisten Lyhtyjen katu nähdä! Sinnehän mentiin. Sekin siis on nähty. Niin että maailmanlaajuista yleissivistystäkin tämä voimisteluharrastus tarjosi!
