Muutin Jyväskylään opiskelemaan vuonna 1998 ja niistä vuosista alkaa myös oma JNV-tarinani. Olin nuorena ohjannut lasten ja nuorten ryhmiä Sysmän Voimistelijoissa, mutta jostain syystä en jatkanut samantien voimisteluryhmien ohjausta uudessa kotikaupungissani Jyväskylässä. Kävin tanssikoulussa sekä joissain jumpissa omaa kotiosoitetta lähellä, myös JNVn jumpissa. Joskus vuosituhannen vaihteessa löysin mukaan Tarja Rasimis-Järvisen ohjaamaan tanssillisen voimistelun ryhmään ja pääsin taas rakkaan lajin pariin ja esiintymään. Ryhmällä ei ehkä ollut edes nimeä, enkä muista että olisimme puhuneet tanssillisesta voimistelusta, mutta jokin esiintyvä JNVn ryhmä olimme. Tehokkaiden treenien lisäksi muistan, että toisinaan saimme treenata Akin live säestyksellä.
Voimisteluharrastus siirtyi valmistuttuani takaisin Sysmään, jossa olin muutaman vuoden töissä. Pian palattuani Jyväskylään opiskelemaan, huomasin jäsenlehti Kuperkeikasta, että aikuisten jumppakalenterissa oli NiskaSelkä-tunti vailla ohjaajaa. Lehti toimi hyvänä rekrytointikeinona, sillä sen perusteella soitin toiminnanjohtaja Kati Flörchingerin sijaisena tuolloin toimineelle Arja Mustoselle ja sain fysioterapeuttina tunnin ohjattavakseni. Muistaakseni vuosi oli 2004 ja siitä alkoi tähän päivään jatkunut JNV-ohjaajapolku. Olen ohjannut aikuisten tunteja laidasta laitaan, mainittakoon FlowGymnastics, Ikivireät ja viimeisimpänä BodyBalance ehkä tärkeimpinä. Myös kesäkalenterin ulkojumppia ohjasin melko tiiviisti kesän alusta loppuun muiden kesätöiden ohella joitain vuosia ennen lasten syntymää. Vauvajumppa- ja perheliikuntaryhmissä olen käväissyt ohjaamassa lastemme ollessa pienempiä, mutta niistä tunneista nautin enemmän toisten ohjatessa.
Syksyllä 2006 tulin ensimmäisen kerran valituksen seuran hallitukseen, aikuisten toimialavastaavaksi. Etenkin ensimmäisestä hallitusvastuukesästä muistan, miten järjestelimme vapaaehtoisvoimin aikuisten jumppakalenteria syksyksi. Tunteja oli tarjonnassa ehkä puolet nykyisestä määrästä. Toiminnan koordinointi on sittemmin ammattimaistunut ja aikuisten ryhmäliikuntatarjonta kasvanut ja monipuolistunut kymmenen viimeisen vuoden aikana. Laadukkuutta on tuonut myös Voimisteluliiton laatusertifikaatin tavoittelu. Saimme vuonna 2007 ensimmäisen kerran Priima aikuisliikunnan laatuseuratunnuksen, tuolloin 90-vuotiaalle seuralle. Vuosina 2008–2009 työskentelin seurassa KKI-seurahankkeessa terveysliikunnan kehittäjänä suunnitellen, kehittäen ja ohjaten aikuisten liikuntaa. Tuolloin seuran toiminnanjohtajana oli Laura Virkkula. Seurassa työskentely opetti monien käytännön asioiden lisäksi ymmärtämään sekä vapaaehtoistyön että päätoimisten työntekijöiden merkitystä urheiluseuran toiminnassa.
Hallitustyöskentelyssä olen oppinut ja kasvanut paljon. Puheenjohtajana alkaa nyt viides vuosi. Toiminnanjohtajina ovat toimineet Emmi Raitanen, Mirja Ajanko ja Sanna Nuija. Meidän seurassa arvostan sitä osaamista, jonka eri alojen toimijat tuovat seuraan sekä sitä miten hyvässä hengessä yhteisten tavoitteiden eteen ollaan valmiita toimimaan. Luotettavassa seurassa ja yhteisillä arvoilla vaikeatkin asiat on saatu hoidettua. Onneksi huumori on riittänyt ja yhdessä on voitu nauraa, mutta myös kyyneliin liikuttua.
Voimistelun suurtapahtumat ovat jääneet mieleen lapsuudesta asti. JNVn riveissä ensimmäisen kerran osallistuin Kumina-ryhmän mukana SunSvoli tapahtuman kenttänäytökseen Tampereella 2006. Tanssillisessa voimistelussa elettiin JNVssä välillä hiljaiseloa, kunnes Ajattaret ryhmä perustettiin 2008. Kokoonpanot ja ohjaajat ovat muuttuneet vuosien varrella. Ajattarena on ollut hienoa päästä voimistelemaan hyvin erilaisia ohjelmia ryhmässä, jota voimistelu yhdistää. Olimme mukana SunLahdessa Myrsky-ohjelmalla ja Valkea Lintu -kenttänäytöksessä. Gymnaestradaan olen osallistunut vain Helsingissä. Gymnaestradaan liittyen koko seuran yhteisen hallinäytöksen harjoittelu ja esitykset, etenkin yhteisen loppuhuipennuksen alkutahtien tunnelma, ovat hienoja muistoja. Samoin Maamme-laulun laulaminen esitysvuoroa odottaessamme Stadionin takakatsomon alla, yhdessä satojen Valkea Lintu -voimistelijoiden kanssa, on yhä sykähdyttävä Gymnaestrada-muisto. Gymnaestrada-matkaan ja esiintymisiin toi lisäarvoa myös niiden kokeminen yhdessä Kerttu-tyttären kanssa. Ainutlaatuinen hetki oli myös esiintyminen yhdessä Kertun kanssa JNVn 90-vuotis juhlanäytöksen vauvajumppa ohjelmassa. Monet koreografiat palautuvat mieleen musiikin kuullessa, niin käy myös 10 vuoden takaisen Pikkuihminen-kappaleen kohdalla. Mielenkiinnolla odotan millaisiin tunnelmiin 100-vuotis juhlavuoden koreografiat meidät vievät.
