Tyttäreni Laura aloitti voimisteluharrastuksensa JNV:ssä 80-luvun loppupuolella ja sen myötä lähdin minä myös mukaan seuran toimintaan. Osallistuin ensin tapahtumiin talkoolaisena, mutta pian huomasinkin, että olin seuran hallituksessa ja mukana voimakkaasti kaikessa JNV:n toiminnassa. Ensimmäinen jaksoni hallituksessa oli 1994–2006. Osan aikaa tästä olin myös hallituksen varapuheenjohtajana. Eläkkeelle jäätyäni lähdin jälleen mukaan JNV:n hallitukseen ja sillä tiellä sitä nyt ollaan. Ehkä oman perustyöni vuoksi olen suuntautunut seuratyössäni markkinointi- ja viestinnällisiin asioihin ja samoin oli myös Naisten Askel -tapahtumissa joissa olin aktiivisesti mukana 80–90 -luvuilla. Olin Suomen Voimistelu- ja Liikuntaseura Svoli ry:n aluehallituksen jäsen vuosina 1994–2000 ja mukanaolo tässä oli arvokasta seuratyön kehittämisen kannalta ja sain silloin myös lähemmin tutustua muiden seurojen toimintaan. Vuosien varrelle mahtuu paljon, mutta päällimmäisenä on mielessä erilaiset voimistelutapahtumat mihin itse olen osallistunut.
Tunteiden kirjoa
Rakkaimpiin JNV-muistoihin kuuluu yhdessä kulkeminen tyttäreni Lauran mukana voimistelutapahtumissa ja kilpailuissa. Monia tunnerikkaita hetkiä olen saanut kokea Lauran kisoja seuratessa. Hauska mieleenpainuva muisto oli kun olin huoltajana Lauran joukkueelle, tytöt olivat ehkä 8- tai 9-vuotiaita. Huoltaja ja joukkueenjohtaja olivat varmaan vähän väsyneitä kilpailupäivään ja matkustamiseen ja niinpä nousimme väärään junaan ja väärään suuntaan. Ystävällinen konduktööri armahti meitä koska varmaan katsoi sitä pikkutyttöjen määrää vanteineen ja laukkuineen ja soitti ja pysäytti intercityjunan, joka odotteli meitä asemalla, jossa se ei normaalisti pysähdy. Näin pääsimme matkaamaan oikeaan suuntaan Jyväskylää ja kotia kohti. Voi sitä naurun määrää ennekuin olimme Jyväskylässä. Kiitos VR:n konduktöörille pelastit silloin päivämme koska muutoin olisimme olleet kotona vasta puolenyön aikaan.
Upea muisto on tietysti Lauran joukkueen Kaksujen osallistumien ensimmäisenä JNV:n joukkueena joukkuevoimistelun maailmanmestaruuskisoihin Itävallan Grazissa. Kisoja lähdimme seuraamaan Lauran siskon Annan kanssa mukana tietysti myös muita joukkuelaisten vanhempia ja läheisiä. Huikea kokemus ja itse Graz on aivan mahtava kaupunki ja matkailukohde.
JNV-muistoissani en voi mitenkään sivuuttaa edesmenneitä vanhempiani, jotka uskollisesti tulivat seuraamaan JNV:n näytöksiä ja kilpailuja. He istuivat katsomossa aina kun vain oli mahdollista. Kiitos äiti ja isä. Läsnäolonne minulle ja Lauralle oli tosi tärkeä.
Omia jumppamuistoja
Itse muistelen lämmöllä Vieno Koskisen jumppia puistokoululla ja Viitaniemessä ja samoin Elorannan Tuulan Kuntonaiset nimistä jumpparyhmää. Kuntonaiset ryhmään kuuluminen aktivoi minut myös osallistumaan ensimmäiseen Gymnaestrada-tapahtumaan Göteborgissa. Siellä olin mukana Suomen kenttänäytöksessä. Mieleen on jäänyt, että harjoituksissa satoi vettä ja kenttä oli liukas. Sitkeyttä peliin ja niin sitä mentiin ja harjoiteltiin olosuhteista riippumatta ja itse päätapahtumassa esiinnyimme ja edustimme Suomea hienosti. Nyt kuulun tyttäreni Lauran vetämään Leidit -nimiseen tanssillisen voimistelun ryhmään. Mukana olo tässä ryhmässä on tuonut tullessaan myös monia kivoja reissuja: Gymanestradat Dornbirn 2007, Lausanne 2011, Helsinki 2015. Esiintymiset isoilla estradeilla tuhatpäiselle yleisölle yhdessä muiden JNV:läisten kanssa on antanut ihanan kihelmöivän jännitteensä reissuihin. Nukkuminen koulumajoituksessa, jonottaminen suihkuun ja vessaan, pukeutuminen pienissä pukuhuoneissa tai salin laidalla ovat vain hauskana muistona mielessä. Oli upeaa osallistua myös Suomessa järjestettävään ensimmäiseen Gymnaestrada -tapahtumaan Helsingissä. Itkemättä en voi vieläkään olla kun katson JNV:n halliesitystä. Leidit ryhmän kanssa olemme osallistuneet myös valtakunnallisiin Show-tapahtumiin JNV:n kevät- ja joulunäytöksiin ja juhlanäytöksiin. Esiintyminen antaa lisämotivaatiota harjoitteluun ja sen voi sanoa, että ei se aina niin helppoa ole. Ryhmän koko on tällä hetkellä 20 ja meitä kaikkia yhdistää ystävyys ja yhdessä tekemisen ilo.
Mukanaolo JNV:ssä on ollut myös palkitsevaa. Minut palkittiin vuonna 2001 Keski-Suomen Liikunta ry:n kautta vuoden seuratoimihenkilönä. Ohessa kuva, jossa vasemmalla jumppaystäväni Laura Härkönen ja oikealla Tarja-Rasimus Järvinen. Olen tosi ylpeä tästä. Seuratoiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, mutta osallistuessasi saat itsellesi kuitenkin kaksin verroin takaisin. Tapahtumissa näet miten ihanat pienet ja vähän isommatkin voimistelijat esiintyvät reippaina ja innokkaina ja ovat jo mukana myös talkootoiminnassa. Vuosien osallistumisen jälkeen voin sanoa että kannattaa.
Nyt elämme JNV Yhdessä 100-vuotis -juhlavuotta. Olen saanut olla juhlavuotta suunnittelemassa yhdessä muiden JNV-läisten kanssa.
Hyvää juhlavuotta JNV:lle
Eeva Virkkula
JNV:n hallituksen jäsen ja
JNV:n kunniajäsen
