Tanssahteleva Vieno oli eläväinen haastateltava. Välillä hän hyppäsi tuolilta ylös näyttämään miten sitä oikein ennen mentiin. Vieno rakastaa tanssia ja voimistelua ja sen kyllä huomaa hänen kauniista keijukaismaisesta olemuksestaan. Ikääkin alkaa olla kunnioitettavasti, mutta lupasin, että ikää ei tässä jutussa mainita.
Vieno Koskinen tuli vuonna 1953 JNV:hen rivivoimistelijaksi, sanaa mitä käytettiin siihen aikaan. Ohjaajina toimivat silloin Lempi Niemi ja Greta Laurio-Eronen.
Lempin tunteja Vieno muisteli vauhdikkaiksi ja usein sitä mentiin Charlestonin tahtiin. Jos Lempiltä erehtyi kysymään, että näinkö pitää mennä, niin Lempi siihen, että johan minä monta kertaa teille olen näyttänyt. Lempi oli tykätty opettaja ja vauhtia tunneilla riitti.
Vuodesta 1965 alkaen Vieno itse toimi ohjaajana ja sitä jatkuin aina 33 vuotta. Vieno piti tunteja Keskuskoululla, Puistokoululla ja Viitaniemen koululla. Yhden vuoden ajan hän tuurasi myös Pullin Raijaa seurakuntatalolla. Keskuskoululla oli ensin alle kouluikäisten jumppa ja sen jälkeen Kuntojumppa aikuisille. Seurassa oli vain yksi magnetofoni, mutta olihan Keskuskoululla piano. Elävän musiikin tahtiin usein mentiin ensin marssimalla reippaasti huoneen ympäri ja sen jälkeen permantovoimistelua tanssimusiikin tahtiin. Ja odotetuin kappale oli La Cumparsita.
Se oli elämää se
Perusjumppatuntien lisäksi kaikki erilliset esitykset olivat tietysti vuoden varrella kohokohta ja Vieno pyysi mainitsemaan, että tunneista hän otti palkkion, mutta ei koskaan harjoituksista.
Kuntonaiset kävivät esiintymässä joulun aikaan Jyväshovissa ja Laajavuoressa joihin edesmennyt Helvi Tursas hommasi esiintymiset. Esitykset tapahtuivat orkesterin ollessa tauoilla ja päättyivät aina viimeistään klo 24.00. Jos, ravintolassa oli samaan aikaan muissakin tiloissa muita pikkujouluja, niin reipas Helvi sanoi, että elkää tytöt vielä riisuko pois asujanne ja kävi kysymässä, että saisivatko he tulla esiintymään ja näin sitten saatiin vielä ylimääräistäkin keikkaa illan aikana. Esityksistä maksettiin hyvin. Silloin ei ollut televisiota ja oltiin vähään tyytyväisiä.
Vienon edesmennyt mies Erkki Koskinen toimi esiintymiskeikoilla kuskina vaimolle ja autoon mahtui muitakin ryhmän esiintyjiä. Lämmöllä Vieno muisteli miestään Erkkiä, joka oli lahjakas Jyväskylän kenttäurheilijoiden juoksija. Soihtuviesti oli Jyväskylässä 14.7.-15.7.1952 ja Erkki Koskinen sytytti olympiatulen tulimaljaan soihtujuhlassa kaupungintalon edessä. Liikunta yhdisti Vienoa ja Erkkiä ja Valtiontalon tansseissa he tapasivat.
Vieno kertoili, että omalla tavallaan hän niitä esityksiä sepitteli ja sai apua Raija Ihanaiselta. Raijalta löytyi kuulemma aina kivoja uusia ideoita. Yhdessäkin esityksessä oli korkeakantaiset kengät ja tarjottimet. Tarjotinta pyöriteltiin ympäri ja yhdellä esiintyjällä tarjotin sotkeutui esiliinannauhaan ja ei muuta kuin hän heitti esiliinan sivuun ja esitys jatkui. Pieniä kommelluksia sattui aina, mutta sehän oli vain hauskaa. Se oli elämää se, Vieno huokaisi ja se jos mikä kertoo miten antaumuksella hän on ollut mukana voimistelussa ja tehnyt ohjaajantyötään.
Siihen aikaan seuran edesmennyt rahastonhoitaja Taimi Mäkeläinen keräsi käteen seuran jäsenmaksut ja jos ei heti ollut pussissa rahaa mukana, niin hän kävi kotoa käsin hakemassa ja samalla sitten juotiin kahvit ja rupateltiin.
Vienon JNV historiaa
Ohjaaja 1968–1997, JNV johtokunta varajäsen 1966–1969 ja varsinainen jäsen 1970-1981. Killan emännistö 1984–1987 ja 1994–2000. Vuonna 1992 Vieno on saanut kultaisen ansiomerkin timantin kera ja nimitetty vuonna 2002 seuran kunniajäseneksi.
Naisten Aske l-tapahtumissa Vieno oli monta kertaa mukana hoitaen narikkaa muiden seuraystävien kanssa.
Vieno kertoili ja korosti sitä, että vaikka hän on ollut mukana seuran hallituksessa, niin se ei ollut hänelle JNV:ssä tärkein asia. Kokouksissa istumisesta hän ei oikein pitänyt. Voimistelu, tanssi, ystävät ja ne ihanat muistot nousivat voimakkaasti esille.
Gymnaestradat
Vieno on ollut mukana viidessä Gymnaestrada-tapahtumassa Sveitsissä, Hollannissa, Göteborgissa, Tanskan Herlingissä ja Berliinissä. Vieno ohjasi näihin tapahtumiin JNV:läisille Suomen kenttänäytösohjelmat. Näytösohjelmaa hän kävi itse ensin harjoittelemassa Helsingissä tai Varalan urheilupistolla. Muistoissa hänellä on ne ihanat lukemattomat harjoitukset, joita tapahtumien eteen tehtiin.
Gymnaestrada-matkat olivat hauskoja ja kommelluksitta ei aina selvitty eikä kaikkea voi edes kertoa. Muistot ovat mukavia, mutta jotkut vähän pelottaviakin. Sveitsin Gymnaestradassa noustiin vapaa-ajalla alpeille. Ensin sinne mentiin ulkohissillä johon mahtui neljä henkeä. Sen jälkeen noustiin laseilla varustetulla junavaunulla, jossa oltiin seisaaltaan ja pidettiin tangosta kiinni. Ylhäällä oli odottamassa parveittain mustia korppikotkia, jotka Vienon mielestä odottivat vain saalistaan, jos vaunu kaatuisi ja pääsisivät hyökkäämään kimppuun. Ihan pelottavia olivat, mutta siellä alpeilla ilma oli kevyt ja ihana hengittää.
Hollannin Gymnaestradan aikaan taas huumeasiat vähän pelottivat. Poliisi saatteli heidät koulumajoitukseen ja pisti oven lukkoon. Tiukka ohje annettiin myös, että piti liikkua aina ryhmissä, ei koskaan yksin eikä kaksin. Samoin, kun kentällä valmistauduttiin tapahtuman juhlamarssiin, niin ennen marssia kuljeteltiin huumekoiria osallistujien välissä. Meillä oli lyhyet hameet ja oli tosi ikävää kun huumekoirat nuuhkivat siellä seassa. Mutta oli Vienolla myös ihana muistokin Hollannin Gymnaestradasta. Suomalaisten kenttäohjelmassa muodostettiin Suomen lippu kentälle ja se oli sanainkuvaamattoman kaunis ja sykähdyttävä kokemus.
Jossain Gymnaestradassa Israelin hallinäytöksen aikaan vartioivat neljässä nurkassa konepistoolimiehet koko Israelin esityksen ajan. Tämä oli sitä aikaa, kun maailmalla oli israelilaisvihaa, kertoili Vieno.
Hän muisteli kaikkia Gymnaestradan esiintymisasuja ja haltioitui selvästi myös niistä. Katselimme yhdessä Vienon tekemää leikekirjaa ja harmittelimme sitä kuin ei kaikissa kuvissa ollut vuosilukuja. Kuvat kertovat joskus enemmän kuin monta sanaa. Vieno toivotteli lämpimästi JNV:ystäviä tulemaan vierailulle leikekirjaa katsomaan.
Mitä JNV merkitsee Vienolle
JNV ja seuraystävät ovat olleet hänelle erittäin tärkeä asia. Miehensä kuoleman jälkeen ystävät patistelivat Vienoa lähtemään jälleen mukaan jumpille ja se oli pelastus. Monet myös minulle tutut seuraystävien nimet vilahtelivat usein hänen kertoessaan.
Vienon kauniit onnittelusanat 100-vuotiaalle JNV:lle: Onnittelen JNV:tä. Pitäkää te seura pystyssä me pidämme Killan (Vieno on aktiivinen JNV:n Killan jäsen). Kiitos teille kaikille nykyisille JNV-ystäville ja tervehdys myös teille sinne jo rajan takana oleville.
Kiitos!
Haastattelu Eeva Virkkula