Muutin Jyväskylään keväällä 1990, Oulun seudulta, Kiimingistä. Syksyllä kun muuttotouhut ja muut asiat alkoivat olla järjestyksessä aloin katsella harrastustoimintaa. Olinhan ollut aktiivinen lentopalloilija ja naisvoimistelija (harrastejumppari) entisessä kotikunnassani. En tuntenut juurikaan ketään, enkä tiennyt jyväskyläläisestä seuratoiminnasta.
Silmiini pisti lehti-ilmoitus Jyväskylän Naisvoimistelijoiden jumppien alkamisesta ja ryhmistä. Ei niitä ryhmiä ja mahdollisuuksia kovinkaan paljoa silloin ollut. Rohkenin mennä Puistokoululle Koskisen Vienon ryhmätunnille. Siellä jumppasimme elävän musiikin tahtiin, Vienon ohjauksessa (pianoa soitti mieshenkilö, jonka nimeä en muista). Taisipa Vieno paukuttaa tamburiiniakin välillä. Ryhmässä tutustuin ensimmäiseksi Kovalan Irmaan. Irma oli silloin jo ollut vuoden verran hallituksessa ja kertoili JNV:n toiminnasta.
Hallitukseen oli kaiketi vähän vaikea saada ihmisiä silloin ja Irma alkoikin houkutella minua mukaan hallitustyöskentelyyn. Partasen Kirsti oli tullut puheenjohtajaksi ja yhteistoimin he saivat minutkin innostumaan hallitustyöskentelystä. Niinpä jo 1992 olin hallituksessa.
Hallituksessa toimin kaikenlaisissa tehtävissä. Nuorisovastaavana, Naistenaskeleen järjestelytoimikunnassa yms. Rahastonhoitajan vakanssilla toimin useamman vuoden. Silloin rahastonhoitaja hoiti kaiken rahaliikenteen ohjaajapalkkioiden maksamisesta laskutukseen ja kirjanpitoon. Toiminnan ja jäsenmäärän räjähdysmäisesti kasvaessa muistan juuri tuon palkkojen maksamisen ja laskemisen kaikenlaisin oheistoimintoineen olleen aikamoinen urakka. Parhaimmillaan palkattuja ohjaajia vuositasolla oli toista sataa ja ennakonpidätystodistusten yms. vuodenvaihteen verohallinnon velvoitteiden hoitaminen oli tosi työlästä. Silloinhan kaikki hoidettiin talkoilla ja käsipelillä.
Kännyköitä ei ollut eikä pankkikortteja. Jumppamaksurahat kerättiin aina kauden alkajaisiksi saleissa käteisenä ja rahat kiikutettiin seuraavana päivänä pankkiin.
Kilpailutoiminta alkoi noihin aikoihin virittäytyä. Suuria voimistelukisoja järjestettiin ja niiden työstämisessä olivat jo perheetkin mukana. Tapahtumamainoksia jaettiin lyhtypylväisiin ja liikkeiden ilmoitustauluille.
Myöskin Naisten Askel -tapahtuma oli vuosittainen kova ponnistus. Ehkä mieleenpainuvimpana muistona voisin mainita juuri tuon Naisten Askeleen kun osallistujia oli 7500. Yömyöhään vielä tarkisteltiin paikkoja, että kaikki oli varmasti kunnossa, ja aamulla, tapahtumapäivänä, oli märkää räntää satanut maahan useampia senttejä. Tilanne oli aika surkuhupaisa. Siellä me touhusimme ja liukastelimme likomärät lenkkarit jaloissa ympäri yliopiston kampusaluetta.
Hallitustyöskentelyni päättyi vuoden 1997 lopussa.
Liityin JNV:n Kiltaaan ja osallistuin “rivijäsenenä” Killan tapahtumiin. Jo hallituskauden aikana olin edustanut hallitusta monissa Killan tapahtumissa. Killan emännistöön minut valittiin 2009. Killan rahakirstun vartijana (rahastonhoitaja) olen toiminut vuodesta 2013 ja tällä vakanssilla olen edelleen. Myöskin Kilta-äiti (puheenjohtaja) olen ollut vuoden 2015 alusta ja jatkan edelleen.
Voimistelijana kilpailutoiminnassa en ole koskaan ollut mukana, muuta kuin hallinnossa. Harrastevoimistelijana kuitenkin kaikki nämä vuodet. Myöskin Gymnaestradat ovat minulta jääneet kokematta. Muutamissa suurkisoissa yms. olen ollut mukana ja valmennusryhmien huoltajana.
Kaiken kaikkiaan JNV on ollut minulle harrastustoimintani keskiössä koko Jyväskylä-vuosieni ajan. Miten paljon ihania ihmis- ja ystävyyssuhteita olen JNV:n kautta luonut. Oppinut järjestötoiminnasta, voimistelusta ja kaikesta, elämästä. Jossain vaiheessa tosiaan tuntui, että JNV oli koko elämä, perheen lisäksi tietysti.