Jyväskylän Naisvoimistelijat kutsuttiin ensi kertaa esiintymään Kansallisteatterin naisvoimistelupäiväjuhlassa, sillä menestystä oli tullut vuonna 1970 yli 15-vuotiaiden sarjassa joukkuevoimistelukilpailuissa. Vaikka kisaglamouria sisältyikin 70-luvun alkuun niin SVUL:n Keski-Suomen piirin kuin valtakunnallisen tason voittoisista kilpailuista, huoliakin oli tässä keskisuuressa voimisteluseurassa. Budjetin ollessa “plus miinus nolla”, voimistelusalien kohonneita vuokria sekä ohjaajien palkkoja oli vaikea kattaa jäsenmaksuilla. Jyväskylän kaupunki onneksi lopulta päätti korvata suuren menoerän; salien vuokrat. Vaati rutkasti johdon työtunteja, jotta resurssit saatiin kuntoon elovoimaisen seuran pyörittämiseen.
70-luvulla voimisteluharjoituksia lisättiin edelliseen vuosikymmeneen verrattuna hieman. Kolmena päivänä järjestettyjä tunteja oli Puistokoululla, Lohikoskella sekä Hongikon koululla. Jokaisena iltana oli yksi tunti tyttövoimistelijoille sekä yksi naisille. 70-luvulla kokeiltiin myös esimerkiksi rytmiliikuntaosastoa, joka oli hetken aikaa esimerkiksi nuorten suosiossa.
JNV:n kodikas 60-vuotisjuhla vuonna 1977 sai kiitosta ja kannustavaa palautetta Keskisuomalaisessa: “…tyttöjen esityksistä kuvastui selvästi liikunnan ilo ja innostus voimisteluun. Koulutettua, korkeatasoista liikuntaa esittivät liikunnan tytöt”. Juhlassa useat seuran jäsenet palkittiin SNLL:n myöntämillä, hopeisilla tai pronssisilla ansiomerkeillä.
Kuitenkin seuran uudistamiseen kohdistui selvästi paineita. Johtokunta esitti toivomuksia uusien jäsenten saamiseksi, seuran sihteerin paikka oli vapautunut sekä puheenjohtaja Helvi Tursas oli valmis astumaan syrjään. Vuonna 1979 uudeksi puheenjohtaksi valittiin nuori liikunnanopettaja Tuula Eloranta, ja näin seuran johto koko sukupolvenvaihdoksen. Heti alkoi myös tapahtua; toimintasuunnitelmia tehtiin, alle 16-vuotiaiden ja kouluikäisten voimistelutoimintaa päätettiin tehostaa. Myös harrastusvalikoimaa lisättiin ja levittäydyttiin useampaan kaupunginosaan.
