Kun aloitin oppikoulun 10 vuotiaana vuonna 1956 menin Jyväskylän Tyttölyseon ensimmäiselle A-luokalle. Koulu sijaitsi silloin vanhoissa puurakennuksissa Vapaudenkadun ja Cygnaeus-puiston laidalla. Luokanvalvojakseni tuli Ulla Rask, joka oli myös voimistelunopettajamme. Hän oli nimensä veroinen, reipas ja nuori verrattuna muihin opettajiin, jotka olivat jo lähellä eläkeikää, moni oli syntynyt 1800-luvulla ja siten aika antiikkeja. Mutta Ulla Rask paukutteli reippaasti tamburiinia ja me tytöt järjestyimme neliriviin tahdissa. Tavallinen komento oli myös: laukka-askel ja hyppy! Voimistelusali oli läpikulkuhuone ja siksi järjestäjien piti luututa lattia ennen voimistelutuntia, happamanhajuinen paksu luutturätti ja sinkkiämpäri löytyi siivouskomerosta. Luokassa oli puolapuut, hevonen ja puomi, välineinä keiloja ja vanteita.
Jumppapuvut olivat virttyneen siniset pussihousuilla, siihen aikaan ei ollut vielä joustavia materiaaleja. Jumppatunnilla oli aina ns. istujia, jotka istuivat sivussa eivätkä osallistuneet jumppaan, koska heillä oli kuukautiset, asia tuntuu todella oudolta näin jälkikäteen. Kouluun ei saanut koskaan tulla pitkissä housuissa paitsi niinä päivinä, jolloin oli ulkoliikuntaa. Kun uusi koulurakennus valmistui Voionmaankadun varrelle vuonna 1958 muutimme avariin tiloihin ja pihamaallakin pesäpallon pelaaminen sujui hyvin. Jumppatunnin jälkeen oli jopa suihkumahdollisuus. Ulla Rask oli enää 2 vuotta koulussamme ja siirtyi Kilpisen oppikouluun ja sitten Keski-Suomen yhteiskouluun.
