Vuosi 2017

Kesäkuu: kesätyöntekijä Jenna Pasanen

Kesäkuun JNV-läisenä meillä on viime vuoden tapaan kahden viikon kesätyöntekijämme!

Tänä kesänä olemme saaneet meille töihin Jenna Pasasen, 16-vuotiaan lukiolaisen jyväskylästä. Jenna aloittaa syksyllä toisen vuoden opiskelut Schildtin lukion Voionmaan toimipisteessä. Jenna ei ole aiemmin ollut JNV:n toiminnassa mukana, mutta nyt kahden viikon ajan hyvinkin tiiviisti mm. kesäleiriemme apuohjaajana. Jenna on harrastanut kilpacheerleadingiä kahdeksan vuoden ajan ja hän harrastaa myös omatoimista kuntosaliharjoittelua sekä lenkkeilyä.

Jenna päätyi hakemaan JNV:lle kesätöihin, koska työ liikunnan ja lasten parissa on hänelle mieluista. Jenna löysi Osuuspankin kotisivuilta ilmoituksen pankin tukemista kesätyöpaikoista, löysi JNV:n haun ja laittoi heti hakemuksen menemään. Jenna oli todella innoissaan, kun kuuli tulleensa valituksi kesätyöntekijäksi JNV:lle!

Kesätyöjakso on siis kahden viikon mittainen ja ensimmäinen viikko on jo takana. Jenna oli viime viikon mukana Hippo-Sporttileirillä varsinaisten ohjaajien apuna ja pääsi myös itse ohjaamaan liikuntaa lapsille. Leirillä liikuttiin monipuolisesti yhdessä mm. voimistellen, pelaillen ja tanssien, sekä leiriohjelmaan kuului myös metsäretkellä käynti. Jenna pääsi olemaan apuna monella eri tunnilla ja ohjasi itse jokaiselle ryhmälle cheerleadingiä. Leiripäiväkirja Hippo-Sporttileiristä oli myös Jennan käsialaa!

Ensi viikolla Jenna on apuna joukkuevoimistelijoiden KIVA-leirillä, joka on tarkoitettu hieman vanhemmille, 10–14-vuotiaille voimistelijoille. Toisen kesätyöviikon tehtäviin kuuluu lisäksi erilaisia toimistotehtäviä. Jenna kertoo, että tähän mennessä työ on ollut todella mukavaa ja ennakko-odotusten mukaista.

Jennalla on kokemusta lasten ohjaamisesta entuudestaan, sillä hän on valmentanut jo kolme vuotta 10–15-vuotiaita cheerleadingin harrastajia. Hänen oma harrastustausta cheerleadingin parissa on kestänyt kahdeksan vuotta. Kilpauransa aikana Jenna on osallistuntu mm. Pohjoismaiden mestaruuskilpailuihin sekä SM-kilpailuihin.

Kesällä ennen uuden lukuvuoden alkua Jenna aikoo vielä työskennellä senioritalossa avustajan tehtävissä sekä viettää vapaa-aikaa kavereidensa kanssa. Jennan tarkoituksena on lomalla osallistua muutamille kesäfestareille ja uida paljon, mitkä tietenkin vaativat hyviä ja aurinkoisia kelejä, joita Jenna toivoo kesän tuovan.

JNV:n Hippo- ja KIVA-leireilijöille Jenna haluaa toivottaa mukavia hetkiä ja liikunnan iloa leirien aikana sekä rentouttavaa kesää kaikille!

Toukokuu: musamies Aki Järvinen

Toukokuun JNV-läisenä on vuorossa reilu 30 vuotta seuramme toiminnassa eri tavoin mukana ollut Aki Järvinen. Tällä hetkellä Aki toimii lähinnä useiden JNV:n joukkueiden kilpailumusiikkien miksaajana sekä katsomoissa kannustajana, mutta vuosien varrelle on mahtunut mm. valmentamistakin!

Aki on kohta 55-vuotias Pirkkalasta kotoisin oleva ja Jyväskylään opintojen myötä rantautunut Jyväskylän Pallokerhon seurajohtaja. Siellä hän pyörittää nais- ja tyttöjalkapalloseuran hallintoa sekä organisoi mm. kaksi isoa jalkapalloturnausta vuosittain. Harrastepuolella Aki kuntoilee, kalastelee ja jännittää JNV:n joukkueiden menestystä sekä kansallisilla että kansainvälisillä kilpa-areenoilla. Myös JJK:n jalkapallomatsit kuuluvat kesäisin vapaa-ajan viettoon.

JNV:n toimintaan Aki tuli mukaan vuonna 1986, kun silloinen tuleva vaimo Tarja Rasimus-Järvinen houkutteli hänet säestämään valmentamansa valiovoimisteluryhmän tunteja. 80-ja 90-luvuilla voimistelutunneilla oli tapana voimistella livemusiikin tahtiin esimerkiksi pianon, congo-rumpujen tai tamburiinin säestyksellä. Säestyksien ohella Aki toimi myös Tarjan joukkuevoimistelujoukkueen fysiikkavalmentajana vuosina 1992–1993. Parhaana saavutuksenaan joukkue voitti SM-hopeaa ’93.

Tarjan tunteja Aki säesti aina vuoteen ’98 saakka, kunnes Tarja jätti jumppaohjauksen ja otti valmennettavakseen uuden joukkuevoimisteluryhmän, Tähtöset. Säestysten ohella Aki alkoi melko pian tekemään voimisteluohjelmamusiikkeja. Pienessä kotistudiossaan hän sävelsi musiikkeja JNV:n joukkueiden kilpailuohjelmiin ja myöhemmin myös muille seuroille sekä mm. SNLL:n pakollisiin kilpailuohjelmiin. Musiikkien säveltämisen ohella alettiin tuolloin tekemään myös ohjelmamusiikkien miksauksia.

Uudelle vuosituhannelle siirryttäessä Aki ryhtyi JNV:n Helinät-joukkueen fysiikkavalmentajaksi ja kohta myös JNV:n kilpa-aerobic-trion (Riikka Partanen, Liina Nurmi ja Sini Niskanen) fysiikkavalmentajaksi. Mainittakoot, että Akin valmentaessa Helinät saavuttivat parhaana sijoituksenaan 16–18-vuotiaiden SM-sarjassa pronssia 2003 ja sijoittuivat naisten sarjassa neljänsiksi 2004, jääden täpärästi ulos MM-kilpailuista. Kilpa-aerobicin trio saavutti useita SM-mitalisijoja, kuten kaksi kultaa vuosina 2003 ja 2004. Triolla myös monia EM- sekä MM-edustuksia ja pistesijoja, parhaana neljäs sija MM-kilpailuista vuodelta 2004 Australiasta.

Valmennuspestien jälkeen Akilla on JNV:n osalta ollut rauhallisempaa, mutta seuran talkoissa hän on tarvittaessa ollut mukana kisojen ja tapahtumien puitteissa. Musiikkien miksaustyö on kuitenkin jatkunut näihin päiviin asti ja jatkuu edelleen – vähän paremmilla välineillä tosin kuin aloitellessa.

Aki on myös kerinnyt omien töiden, valmennuksien ja musamiksauksien ohella seuraamaan oman tyttären Tiian 15-vuotista voimistelu-uraa aina Tähtösistä Siriukseen saakka. Aki kertookin näiden vuosien olevan JNV-muistoissa korkeimmalla. Päällimmäisenä niistä vuosista (yllättäen tuorein) vuoden 2013 SM-kilpailut Tampereella, jotka päättyivät pronssijuhliin. Suurin harmitus oli, ettei hän päässyt näkemään Siriuksen MM-kilpailusuoritusta tuona kesänä.

JNV:n mukana Aki on myös päässyt reissaamaan ympäri Suomea ja maailmaa. Isompia retkiä ovat olleet Gymnaestrada-matkat Amsterdamiin ’91 ja Berliiniin ’95 sekä Tarjan joukkueen kanssa näytösmatka Australian Melbourneen vuonna 1993. Myös Lissabonin Gymnaestradassa ’03 Aki on ollut matkassa mukana, silloin koko perheen kera. Kilpailureissuja kannattajana Akille on kertynyt vuosittain ja ehkä hauskimpana hänelle on jäänyt mieleen eräs Musiikista Liikkumaan –tapahtuma, jossa hän oli esiintymässä Tarjan kilpailujoukkueen kanssa. Hassisen koneen ”Säkenöivä voima” –kappaleeseen tehty ohjelma, jossa Aki istui lavalla pitkä tukka pystyyn tupeerattuna, säihkyväksi spreijattuna, naama kultavärillä maalattuna heitellen pussista kultahippuja ilmaan. Tuomaristolle tämä ei aivan auennut, mutta hauskaa kuulemma oli.

Lopuksi Aki onnittelee vielä 100-vuotiasta JNV:tä seuraavanlaisesti: ”100 vuotta aktiivisena toimijana suomalaisen liikuntakulttuurin ylläpitäjänä ja edistäjänä on huikea virstanpylväs. Siitä pitää olla ylpeä. Valtaisat onnittelut seuralle ja seuraväelle! Matka jatkuu – vierivä kivi ei sammaloidu.”

Huhtikuu: harrastejumppari Anssi Kvick

Kuukauden tyyppinä on nyt huhtikuussa ensimmäistä kertaa miespuolinen JNV-läinen, Anssi Kvick! Ei anneta siis seuramme nimen hämätä – jäseniä meillä on laidasta laitaan sukupuoleen katsomatta. Ryhmäliikuntatunneillamme sekä perheliikuntajumpissa käy niin miehiä kuin naisia, ja etenkin uuden miesvoimisteluryhmän, Kadonneiden Poikien, perustaminen syksyllä 2015 on tuonut miehiä myös tanssillisen voimistelun maailmaan.

Anssi siis itse voimistelee tällä hetkellä Kadonneissa Pojissa sekä käy perheliikuntatunnilla poikansa kanssa. Anssi työskentelee Ankkurin Lastensuojelupalvelut Oy:ssä.

Anssi kertoo, että on aina tykännyt liikkumisesta. Lapsena hän jalkapalloili, mutta vähitellen melonta – erityisesti kanoottipujottelu, veti puoleensa. Nuorena Anssi kilpaili kanoottipujottelussa maajoukkuetasolla ja uran loppumisen jälkeen hän toimi vähän aikaa myös valmentajana. Nykyisin Anssi harrastaa liikuntaa mahdollisimman monipuolisesti. Talvisin hän käy hiihtämässä ja kesäisin soutamassa kirkkovenettä sekä melomassa koskissa. Anssi käy myös ympäri vuoden uimassa sekä tietysti voimistelee.

JNV:n toimintaan Anssi on tullut mukaan jo vuonna 2003 vanhimman lapsensa kanssa, kun he aloittivat voimisteluharrastuksen aikuinen-lapsi –ryhmässä. Voimisteluun tutustuttiin tämän jälkeen myös kaikkien lapsien kanssa samaisissa ryhmissä, ja nyt jokainen Anssin lapsi harrastaa voimistelua sen eri muodoissa. Osa Anssin lapsista voimistelee JyVossa, ja JNV:ssä joukkuevoimistelussa mukana on Kaisla Ferrumissa sekä Lumi Zarassa. Kadonneet Pojat –ryhmässä Anssi aloitti viime syksynä, kuten myös Taaperot-jumpan Kuutin kanssa.

Muistoja JNV-vuosien ajalta Anssilla on paljon. Monet joulu- ja kevätnäytökset lasten kautta ovat jääneet Anssin mieleen. Näistä tuoreimpana viime vuoden Frozen-joulunäytös kuitenkin kokonaisuutena, koska Anssi pääsi siinä itsekin esiintymään Kristofina. Mahtavimpana kokemuksena Anssi mainitsee mieleensä nousevan kuitenkin Kadonneiden Poikien ensimmäisen kilpailun viime marraskuussa Tampereella, jossa yleisön kannustus oli upeaa!

Maaliskuu: joukkueenjohtaja Marja Raiskinmäki

Maaliskuun tyyppinä meillä on tällä kertaa joukkueenjohtaja Marja Raiskinmäki. Marja toimii tällä hetkellä edustusjoukkueemme Siriuksen jojona ja on ollut mukana JNV:n toiminassa jo 10 vuotta niin voimistelijan äitinä, harrastajana kuin jojonakin.

Marja on kolmen lapsen äitinä asunut suurimman osan elämästään Keski-Suomessa ja kokee jo tänne juurtuneensa. Hän on kotoisin Kihniöstä, missä lasten mummulat ovat. Marja kertoo, että Kihniössä on mukava vierailla mutta kotiin on aina ihana palata. Marja työskentelee luokanopettajana Muuramessa ja pitää työstään lasten kanssa todella paljon. Hän yrittää myös liikkua ja urheilla mahdollisimman usein, mutta toisinaan ehtii vain ojentaa kaasujalkaa, kun lasten harrastukset vaativat kuskia ympäri Jyväskylää.

Marja on ollut JNV:n toiminnassa mukana kymmenkunta vuotta. Marjan ystävä pyysi aikanaan häntä katsomaan Gymnaestradan hallinäytöksen kenraaliesitystä, jonne Marja otti myös tyttärensä mukaan. Voisi sanoa, että sille tielle he jäivät, sillä tytär sai kipinän voimisteluun ja jo samana iltana tutki netistä mahdollisuutta alkaa harrastamaan lajia. Netistä löytyi JNV:n sivuilta joukkue Pinkit, jonka valmentajalle neiti lähetti saman tien viestiä ja sai kutsun tulla lajia kokeilemaan. Pinkeistä tyttö vaihtoi myöhemmin Lumoon ja tällä hetkellä hän voimistelee Siriuksessa.

Marja on itse aina urheillut, liikkunut ja kilpaillut paljon, mutta joukkuevoimistelu oli aivan uusi tuttavuus. Niin vain laji vei niin äidin kuin tyttären sydämen ja Marja on itsekin ollut mukana Ajattarissa. Tällä hetkellä Marjaa liikuttaa pieni 2-vuotias herra kotona ja oma voimisteluharrastus on näin ollen tauolla. Lajia hän kuitenkin seuraa aktiivisesti ja Siriuksen kisareissuilla Marja on mukana fanittamassa lähes poikkeuksetta. Marja on ollut niin Lumon kuin Siriuksenkin jojona. Hommaa edustusjoukkueessa riittää useammallekin jojolle ja Marja onkin erittäin onnellinen heidän erittäin toimivasta jojo-porukastaan.

Jojon hommiin kuuluu muun muassa budjetin tekeminen ja sen seuraaminen, laskujen maksaminen ja rahaliikenteen seuraaminen, kisareissujen majoitusten, ruokailujen ja kuljetusten järjestäminen sekä mahdollisten talkoiden järjestelyt kaikkine osasieneen sekä kaikkea muuta mahdollista, mitä joukkue ikinä tarvitseekaan. Marja kertoo, että yhteistyö valmentajien kanssa on onnekseen aina ollut toimivaa ja heidän kanssaan on helppo olla yhteydessä. Siriuksen jojona Marja hoitaa tällä hetkellä etupäässä raha-asiat, eli toimii pankkina ja kisaruokien tilaajana. Marjan rooli jojona on muuttunut vuosien varrella tyttöjen kasvaessa aikuisiksi, aiemmin hän oli huoltajana ja nutturan tekijänä mukana kisoissa. Nyt ne hommat ovat jääneet ja Marja saa enimmäkseen nauttia jännityksestä sekä kisoista ja istua katsomossa. Tytöt ottavat hienosti itse vastuuta joukkueen asioiden hoitamisesta ja Marja kokee, että on upeaa olla osa näin mahtavaa ja menestyksekästä tiimiä.

Marjan mielestä suurin haaste jojona on kiire kisakaudella, kun tätä hommaa pyörittää muun arjen keskellä. Erilaisia liikkuvia ja muuttuvia tekijöitä sekä tiedottamista on paljon. Koko ajan elää pieni pelko selkäpiissä, että jonkun osasen on unohtanut, esim. tilata bussin oikeaan aikaan ja paikkaan. Jossain vaiheessa Marja teki jojoilun pitkälti yksin, mutta sittemmin vastuut on jaettu, mikä on helpottanut työtä todella paljon. Helpottavaa on, kun vastuu kannetaan yhdessä. Yhteistyö myös eri joukkueiden välillä on esimerkiksi kisareissujen suhteen lisääntynyt paljon, mikä on kaikille eduksi muun muassa kustannuksissa.

Parhaiksi muistoiksi Marja lukee yhteiset talkoot, esimerkiksi Cafét Lumo ja Sirius. Harrastus ja kaikille yhteinen päämäärä ovat Marjan mukaa yhdistäneet heistä voimisteluperheen. Nykyään jumppaäidit tapaavat vapaa-ajallakin, sillä onhan tämä kaikille yhteinen harrastus, mikä on sitonut heidät yhteen ja ystävystyttänyt toinen toisiinsa.

Jojona ja äitinä Marja elää Siriuksen mukana iloissa ja pettymyksissä. Aina on löytynyt suunta eteenpäin ja tahto pärjätä yhdessä. Yksi suurista elämyksistä Marjalle oli keväällä 2016, kun Sirius onnistui SM-kisoissa ja sai paikan MM-kisoihin. Itse MM-kisamatka Brnoon oli upea niin tytöille, valmentajille, jojoille kuin vanhemmille, koko supertiimille! Marja kertoo, että nyt he tekevät yhdessä työtä tämän kevään kisoja varten, tavoitteena päästä uudestaan edustamaan Suomea toukokuussa järjestettäviin MM-kisoihin Helsinkiin.

Helmikuu: hallituksen jäsen Anne Hinkkanen

Helmikuun tyyppinä meillä on tällä kertaa henkilö JNV:n hallituksesta! Anne Hinkkanen on seuramme hallituksen varapuheenjohtaja, palkitsemisen vastaava sekä kiltayhteyshenkilö.

Anne on kolmen jo aikuisen lapsen äiti sekä hän toimii seuratyön ohella liikenne- ja autovahinkokäsittelijänä LähiTapiola Keski-Suomessa. Anne kertoo työn olevan todella mielenkiintoista ja haastavaa, sekä hän on onnekas kun on niin mukavia työkavereita, sillä se helpottaa jaksamaan arjen kiireitä.

Anne tuli mukaan seuran toimintaan loppuvuodesta 2008, kun hän aloitti toimistosihteerinä Sepänkadun toimistollamme. Anne teki töitä neljänä päivänä viikossa ja ”ehti olla myös äitinä”, hän viihtyi erittäin hyvin JNV:n rennossa ilmapiirissä. Anne pääsi tutustumaan moniin uusiin ihmisiin ja hänelle täysin vieraaseen lajiin. Seuratoiminta työllisti yllättävän paljon ja toimenkuva olikin Annen mielestä mielenkiintoinen sekä vaihteleva. Kaikkein eniten Anne tykkäsi tapahtumien järjestämisestä, ja niissä sitä tekemistä riittääkin. Onneksi joskus tapahtumissa järjestämisen ohella Annella oli myös aikaa katsella esityksiä.

Mieleen Annella on jäänyt se, kun keväällä 2010 JNV:n järjestämiin kansainvälisiin voimistelukisoihin tulleen venäläisen joukkueen viisumiepäselvyydet meinasivat estää koko joukkueen pääsyn Jyväskylään. Lopulta joukkue pääsi kisaamaan ja Anne muistelee, että se oli se aika huikeaa katseltavaa. Samoissa kisoissa Anne kutsuttiin myös yllättäen ”doping-varjoksi”, eikä tätäkään kokemusta tule unohtamaan ikinä.

Kun Annen toimistosihteerin pesti päättyi, Annea pyydettiin seuran hallitukseen vuonna 2011. Anne ei miettinyt hetkeäkään, sillä oli jo siinä vaiheessa jäänyt pahasti koukkuun seuratoimintaan. Myös hallituksessa toimiessa Anne on saanut olla mukana toiminnassa monipuolisesti. Kokouksiin on mukava osallistua, vaikka joskus ne venyvätkin pitkälle iltaan.

Anne kertoo, että JNV:llä on aina ollut asiansa osaava ja omistautunut puheenjohtaja, joten näin ollen hän on varapuheenjohtajana päässyt helpolla. Anne kokee sekä kokouksiin, työvaliokuntaan ja kisa-/tapahtumajärjestelyihin osallistumisen harrastuksena, ei velvollisuutena.

Jos Annen aikatauluun työn vuoksi sopii, osallistuu hän mielellään ainakin Uskollisuuden Killan pikkujouluihin ja muihin vastaaviin tapahtumiin. Annen omin sanoin, hän kunnioittaa sitä porukkaa aivan valtavasti ja toivoo, että olisi itse vielä 20-30 vuoden päästä yhtä virkeä ja aktiivinen – edes puoliksi!

Anne tuntee ylpeyttä kertoessaan JNV:stä ja siitä, miten monipuolisesti hän saa olla mukana toiminnassa. Varsinkin nyt uuden hallin valmistuttua Sorastajantielle hänestä tuntuu, että sinne mennessä on kuin ”kotiin menisi”, vaikka ei varsinaisesti hallihankkeeseen ehtinyt osallistuakaan, mutta siihen liittyviin päätöksiin kumminkin.

Annen mielestä on todella hienoa olla mukana juhlistamassa 100-vuotiasta JNV:tä. Anne toivoo, että mahdollisimman moni pääsisi osallistumaan juhlavuoden eri tapahtumiin. Jumppiin ja eri ryhmiin on mahdollisuus kaikilla ja uusi hallikin on näkemisen sekä kokemisen arvoinen. Anne muistuttaa, että jos on yhtään aikaa niin tervetuloa osallistumaan ja toimimaan myös vapaaehtoisena erilaisissa seuran hommissa: ”Takaan, että siitä saa hyvän mielen ja sen jälkeen on monta hienoa elämystä sekä kokemusta rikkaanmI!”

Anne odottaa innolla joulukuista Juhlanäytöstä, jonne täytyykin varata taas kassillinen nenäliinoja.

”Hyvässä seurassa on ilo liikuttua 🙂”

Tammikuu: hallihankevastaava Janina Mäkinen

Uusi vuosi tuo tullessaan myös uudet kuukauden tyypit, JNV-läiset, joidenka tarinoita esittelemme tuttuun tapaan kuukausittain. Juhlavuoden kunniaksi on pistetty vaikka mitä tapahtumaan, ja niistä jutuista voikin lukea JNV 100 –palstalta, mutta täällä pyrimme esittelemään juhlavuoden nostoihin nähden eri toimijoita ja henkilöitä – ainakin eri näkökulmasta.

Tästä huolimatta, heti ensimmäisenä meillä on esiteltävänä tälle tammikuulle henkilö, joka toimii seurassamme monessa roolissa. Saattaakin olla, että hänet tullaan näkemään kanavissamme uudemman kerran tulevan vuoden aikana. Mutta sen pidemmittä puheitta, aloitetaan meidän upean oman JNV-hallin hallihankevastaavan, Janina Mäkisen, esittely!

Janina on 21-vuotias jyväskyläläinen liikunnan yhteiskuntatieteiden opiskelija, joka on voimistellut melkein koko ikänsä. Janina on ollut JNV-läinen kohta jo 15 vuotta, joten seura ja sen haaveet ovat tulleet tutuksi vuosien varrella. Lapsena Janina innostui temppujumppien jälkeen joukkuevoimistelusta (johon sai myös vedettyä mukaan nykyään Siriuksessa voimistelevan pikkusiskonsa), joka on antanut hänelle upeita muistoja ja ihania ystäviä. Viimeiset vuodet Janina voimisteli Sirius-joukkueessa, mutta joutui lopettamaan jumppaamisen vakavien vammojen takia.

Hallihankevastaavana Janina on ollut kesästä saakka, ja sitä toteuttavassa työryhmässä yli vuoden ajan. Hallihanketyöryhmään Janina päätyi ilmoittautumaan mukaan vapaaehtoisena loppuvuodesta 2015. Ryhmä pohti alkuvuodesta tarkkaan, mitä tilalta halutaan ja mistä asioista on esimerkiksi mahdollista joustaa. Työryhmä kävi läpi useita tiloja kevään aikana, kunnes huhtikuussa löytyi sopiva paikka. Kun hanke kävi entistä todellisemmaksi, Janinaa pyydettiin hallihankevastaavaksi, eikä hän epäröinyt työtarjoukseen tarttumista.

Janina kertoo, että vaikka välillä on ollut kova kiire ja tuntunut, että moni asia menee kerralla aivan pieleen, ei hän ole hetkeäkään katunut työhön lähtemistä. Kaikesta on kuitenkin selvitty hyvin, jos ei muutamia unettomia öitä lasketa mukaan… Janina kertoo, että on välillä jopa unissaan puhunut hallin lattiamateriaaleista sekä muista halliin liittyvistä asioista!

Janinan työnkuvaan on kuulunut pohjapiirustuksen ja tilojen suunnittelu muiden työryhmäläisten kanssa. Kaikki salien seinät vaihtoivat paikkoja alkuperäisestä, ja työryhmäläisillä olikin aika vapaat kädet suunnittelussa. Tämän lisäksi Janina on ottanut selvää erilaisista materiaalivaihtoehdoista ja muista tarpeista (lattiat, säilytysjärjestelmät, peilit, puolapuut, välineet, äänentoistojärjestelmät ym.), pyytänyt tarjouksia sekä tehnyt valintoja tuotteiden välillä. Janina on toki myös päässyt tositoimiin, ja ollut mukana asentamassa itse talkoolaisten mukana lattiaa, rakentamassa kanveesia ja tekemässä muita rakennushommia. Koko hankkeen ajan Janina on hoitanut, että niin rakentajat, työryhmä, työntekijät, talkoolaiset ym. ovat selvillä hankkeen kulusta ja viimeisimmistä muutoksista, sekä loppuvaiheessa Janina on ollut enenevissä määrin yhteydessä myös median edustajiin.

Nyt kun JNV-hallin on valmis, Janinalla on tietenkin upeat fiilikset tästä koko projektista. Vaikka hän itse sanookin, ettei tiedä voiko sanoa hallin koskaan olevan valmis, sillä koko ajan on jotakin mitä vielä tulisi tehdä. Janina kertoo myös, että hänelle syntyy joka päivä uusia ideoita hallin suhteen. Hallin avajaisia Janina odotti myös paljon, sillä halusi nähdä ihmisten reaktiot upeasta uudesta hallistamme.

Tällä hetkellä Janina toimii F-ikäluokan päävalmentajana, hallituksen jäsenenä ja hän kuuluu myös KIVA-tiimiin sekä toista kertaa kilpailuja järjestävään työryhmään. Janina on kokenut, että monipuolisesta seuratyöstä ja –tuntemuksesta on ollut hyötyä esimerkiksi hallituksessa ollessaan. Valmentajaksi siirtyminen oli Janinalle luontainen vaihdos, ja hänestä onkin ollut ihana tehdä työtä pienten ja innokkaiden tyttöjen kanssa.

Juhlavuodelle on suunniteltu hienoja tempauksia, ja Janina toivookin, että näin myös seuran ulkopuoliset ihmiset näkevät kuinka hieno seura JNV on. Janinan lähettää terveiset kaikille jäsenille: ”Hallilla liikkuessanne tutustukaa uusiin ihmisiin ja käykää katsomassa miten monipuolista tarjontaa seinien sisältä löytyy. JNV-halli on koko seuran yhteinen kotipesä, jonne kaikki ovat tervetulleita nauttimaan voimistelun ja liikunnan energiasta, elämänilosta ja elämyksistä.”